Eipä taas ole saanut aikaiseksi tänne kirjoitella.

Ensinnäkin näyttelyuutisia. Olimme 8.8. Mäntyharjulla misseilemässä Piitun kanssa (arvaatkaapas vaan, kumpi oli se missi, koira vai emäntä?). Tuomari Luoson Matti antoi Piitulle ERI:n. PN-luokassa oli vastassa kauniimpi narttu, joten Piitu sijoitettiin PN2:ksi ja sai varasertin. Neidistä sanottiin seuraavaa:

Erittäin hyvä tyyppinen juniorinarttu, hyväilmeinen oikean mallinen pää. Oikea purenta. Hieman isot korvat. Hyvä kaula, samoin luusto ja käpälät. Riittävän pitkä rintakehä. Hyvät kulmaukset, liikkuu hyvin. Hyvä häntä, hyvä sininen väsi. Miellyttävä käytös.

Kiitos Juulille Piitun esittämisestä!

Käytiin molempien koirien kanssa mätsärissäkin parisen viikkoa sitten. Minä esitin Jekun ja Juuli Piitun. Ensin oli Jekku kehässä, sai punaisen. Piitu sai sinisen. Oli kuulemma Piitu ja vastustajansa tasaväkisiä, mutta antoi sinisen, että ei joudu saman rotuiset jatkokehässä vastakkain. Loppujen lopuksi Piitu oli pienten sinisten 3. ja Jekku pienten punaisten 4. Kiitos taas Juulille Piitun esittämisestä! Jekku käyttäytyi mun kanssa kehässä todella hyvin. Jekku on kyllä niin mukava kaveri tuollaisissa tilanteissa.

Molempien koirien kanssa on agitreenit jatkuneet. Tosin juuri äsken siirsin Jekun treenitauolle. Jekulla on jumi jossain, koska ei liiku puhtaasti (välttää vasempaa laukkaa). Ollaan menossa parin viikon päästä fysioterapeutille, josko hän osaisi auttaa Jekkua. Harmittaa kyllä laittaa Jekku tauolle, mutta ei ole järkeä treenata kipeän koiran kanssa. Jekulla otin käyttöön namialusta sekä puomilla että A:lla ja jopas on komiat kontaktit! Piitu kehittyy koko ajan. Hyppyjä ei vielä oikein osaa, kontaktit on hyvällä mallilla. Pujottelu on Piitun suosikki (koska sieltä saa monesti palkaksi lelun). Kepeille Piitu irtoaakin toiselta puolelta hallia. Sain nyt kotikeppeihinkin verkot, joten keppikoulu on nyt alkanut. Tänään sain ensimmäisen verkon irroitettua. Ensin meinasi karata siitä reiästä, mutta Marikan loistavalla neuvolla saatiin neiti pysymään reikäisessä kujassa. Tästä on hyvä lisätä haastavuutta treeneihin.

Jäljestämistäkin ollaan jatkettu tehden 1-3 jälkeä viikossa. Piitulla mennään jo parikymmentä metriä namirasioiden välissä, koko jäljellä pituutta ehkä noin sata metriä. Piitulle jäljen ajo on yleensä kovin helppoa ja vauhtia piisaa. Jekku taas on rauhallisempi jäljestäjä eikä aja yhtä tiiviisti jälkeä. Jekulla on palkat tiheämmässä, että motivaatio säilyisi. Innoissaan kyllä Jekkukin lähtee jäljelle.

Täällä odotellaan kovasti ensi viikonlopun erkkaria ja Heinolan näyttelyä. Pian pitäisi Piitun juoksujenkin alkaa. Harmittaa laittaa tuo agista tauolle. Jospa sen tauon aikana saisi keppien verkot vähennettyä 1-2 kappaleeseen.

Lopuksi pari uutta kuvaa Piitusta, Jekusta ei ole mitään onnistunutta

Vois sitä kait jussin kunniaksi näitäkin sivuja päivitellä. Me ei tänä vuonna juhannusta juhlita vaan painetaan töitä.

Piitulla on nyt varsin lystikäs ikä. Muistan jostain lukeneeni, että nartuilla on ensimmäisten ja toisten juoksujen välissä elämän paras aika ja siltä tosiaan tuntuu! Piitulla riittää virtaa valtavasti, mutta osaa onneksi suunnata sen oikein. Ulkoillessa Piitu ei tunne muita askellajeja kuin laukan, niin kiirus on päästä tutkimaan tätä maailmaa. Tuossa keväällähän Piitu saattoi lähes koko lenkin kulkea meidän ihmisten takana (joka oli varsin ärsyttävää), mutta nyt sinkoilee ympäriinsä ajautumatta kuitenkaan liian kauas meistä ihmisistä. Jekkua Piitu härnää ahkeraan ja saakin Jekun usein leikkimään kanssaan. Monta kertaa päivässä on käynnissä kauhea ralli, kun Jekku ajaa Piitua takaa ja Piitu pinkoo aivan onnessaan karkuun. On tuo Piitu sitten mukava koira!

Piitulla on nyt ollu agin alkeiskurssia jokusen kerran ja hyvin menee. Piitu painattaa vaan aika innoissaan esteelle. Puomille ja keinullekin sattuu joka kerta (Jekku aikanaan juoksi vaan aina ohi, jos en ohjannut tarpeeksi tarkasti). Piitu kyllä kulkee agissa hyvin. Taitaa olla ohjaajallakin vähän taidot parantuneet, jos vertaa Jekun alkeiskurssiaikoihin.

Jekun kanssa ei olla nyt juuri päästy ohjattuihin harkkoihin, mutta itsekseen ollaan käyty treenailemassa. A:lla on otettu käyttöön namialusta ja se toimii! Alustalla ukko ei enää hypi hillittömästi kontaktin yli. Jospa tuosta vielä hyvä koira saataisiin.

Meillä ei ole nyt Piitun kanssa mitään varmuutta, mihin näyttelyyn mennään seuraavasti. Minua kyllä on tainnut näyttelykärpänen puraista, koska halu näyttelyihin olisi suuri. Ja täällä Lappeessa ei ole tiedossa edes mitään mätsäreitä!

Piitun tekemisen into tuntuu olevan niin suuri, joten olen nyt hieman ottanut sille ihmisjäljen perusteita. Saa nyt nähdä, eteneekö asia mihinkään, mutta ainakin saadaan tytön tarmoa kulutettua. Jekkukin on päässyt treenailemaan, mutta noilla vaan on niin suuri ero nenän toimivuudessa, että Jekku jää auttamatta toiseksi.

Niin on aika taas vierähtänyt. Mitähän sitä olisi tapahtunut viime kirjoittelun jälkeen?

Piitun kanssa päästiin siis agin alkeiskurssille. Meillä on nyt ollut jokunen kerta ja hyvin menee. Piitu on oikein innoissaan uudesta harrasteestaan. Jokunen kerta ollaan itsekseen käyty harjoittelemassa keppejä. Piitu palkkautuu oikein hyvin vinkulelulla, mutta lelun pois saaminen on "hieman" ongelmallista. Eli pystyn palkkaamaan lelulla vaan yksin treenatessa. Ryhmätreeneissä namit, jotka nekin on ihan sairaan hyviä. Piitu on hyvin oppinut namialustan merkityksen, täyttä sinne ja ruokaa kitusiin!

Jekun kanssa siirryttiin harrasteryhmään mun töiden takia. Ratatreeneissäkin käytiin kerran ja äijä meni hienosti! Oishan tuo äijä kait ihan kisavalmis periaatteessa, mutta kunhan vaan saataisiin mies kisakuntoon. Jekullahan on nyt virtsankarkailuun lääkitys. Pitäisi kokeilla olla ilman sitä, mutta en kyllä usko, että ilman lääkitystä pärjätään. Lääkitykselläkin menee vähän niin ja näin. Rakkoa ei pidä päästää täyttymään kovin paljoa tai muuten käy taas virtsa karkailemaan. Tämän takia olen nyt siirtynyt kahteen ruokakertaan vuorokaudessa. Aikaisemmin sai joskus ruuan vaan iltaisin, mutta pääsääntöisesti on saanut tähänkin asti ruuan kaksi kertaa päivässä. Ruokaahan menee vuorokaudessa se noin 300 grammaa ja se on ihan liikaa Jekun rakolle.

Näyttelyissäkin on tullut pyörähdettyä, mutta ei kummoisella menestyksellä. Sulkavan ryhmiksessä käytiin Maija Mäkisen arvioitavana, EH tuli. Toukokuun viimeisenä viikonloppuna käytiin Helsingissä turneella. Lauantaina oli ryhmis, jossa oli tuomarina tanskalainen borderkasvattaja Tinna Grubbe. Tuloksena tiukalta tätiltä EH. Sunnuntaina oli sitten vuorossa Nuori Border, jonka tuomarina myös tanskalainen borderkasvattaja. Piitu sai kunniapalkinnon ja toinen ikäisissään. Piitu osallistui myös lapsi ja koira -kisaan, jossa ei sijoitusta tullut. Hienosti kyllä Piitu esiintyi ihan tuntemattoman tytön kanssa! Piitulle on kyllä tullut tämän kevään aikana hurjasti itsevarmuutta. Keväällä vielä Kotkan mätsärissä Piitu oli lievästi kauhuissaan, kun joutui Kimmon kanssa kehään. Nyt Piitu lähti mielellään Tiian mukaan, kun Tiialla oli makupaloja. Niin ne pennut vaan oppii! Oli kyllä mukava viikonloppu borderväen kanssa. Lauantainahan bordereita oli arvosteltavana vajaat 30 ja sunnuntaina muistaakseni noin 80.

Täällä Lappeenrannan suunnalla on koirilla ollu vissiin aika sitkeästi ripulia liikenteessä. Piitullahan oli ehkä noin kuukausi sitten ärhäkkä ripuli. Nyt Jekku on sitten ripulissa. Alkoi maanantaina ja vieläkään ei ole terve. Saa nähdä, käykö tiemme maanantaina ell luokse. Inhoittavaa tälläinen sairastelu. Onneksi Jekku on ollu hirmu pirteä eli ei ole veroittanut voimia.

Koirat on vissiin onnessaan, kun helteet ovat hellittäneet. Sisällä leikkivät ahkerasti. Tänään lenkillä ei edes satanut ja se veti Piitun hyvin leikkisäksi. Koko lenkin ajan sai ihme minihepuleita. Yritti Jekkua saada koko matkan leikkimään, mutta ei oikein flaksi käynyt.

Tälläistä tänne. Kyllä noiden koiranpoikien kanssa on niin mukava elää. Molemmat ovat pääsääntöisesti hyvin kuuliaisia kavereita, jotka innostuvat harrastamisesta!

Eilen käytiin Piitun kanssa LAUn hallittavuustestissä. Hienosti oli tyttö hyppysissä. Nätisti pysyi paikallaan ja kulki mukana hihnatta. Multa vaan meinasi nilkka mennä sijoiltaan. Ensi viikolla saadaan tieto, päästäänkö ryhmään. Toivon todella, että päästäisiin. Piitu vaikuttaa niin tekemisen haluiselta, että olis hyvä päästä agi aloittamaan. Jos ei agia päästä aloittamaan, pitää kokeilla sitten jotain muuta.

Jekku taas ei ole viime aikoina ollut kovin hallittavissa. Äijän keppanalle on tullut joku ihmeen virtapiikki. Jekku juoksuttaa Piitua hullun lailla. Milloin Jekulle itselleen tulee kaamea hepuli ja Piitun on ajettava sitä takaa. Toisinaan taas Jekku komentaa Piitun juoksemaan sitä karkuun. On kyllä mukava kattoa, kun miehellä riittää energiaa. Tänäänkin aamulla laskin koirat käymään tossa takapihalla. Pian sieltä kuului vaan Jekun murina, kun äijä juos pihaa ympäri hepulin vallassa. Ja se hepuli vaan jatkui ja jatkui...

Viime viikko vietettiin anoppilassa, jossa olikin meitä vastassa reilu neljäviikkoisia koiranpentuja. Jekku rakastui pentuihin heti aluksi, Piitu taas pelkäsi. Piitu nätisti lähti karkuun, kun pentu alkoi tulla luokse. Pennut kun saivat ekaa kertaa ruokaa, oli Piitun myös oltava lähellä ruokakuppia, joten joutui olemaan myös lähellä pentuja. Sen jälkeen ei juuri enää kävellyt pentuja karkuun. Jekku taas tajusi vallan nopeasti, että ei niistä pennuista ole kunnon leikkikavereiksi. Sen jälkeen Jekku ei muuten viihtynyt pentujen luona, paitsi joskus kävi varastamassa niiden lelut. Piitu viihtyi hyvin pentujen luona, tosin oli hieman hätää kärsimässä, kun pennut yrittivät etsiä sen mahan alta tissejä.

Pasi rakensi mulle vähän aikaa sitten agilityesteistä pujottelun (12 keppiä) ja renkaan. Rengasta ei olla vielä juuri päästy harjoittelemaan, kun nurmikot eivät ole tarpeeksi sulaneet. Keppejä taas ollaan hyvin päästy treenailemaan. Jekulle sais opetettua talven aikana kahdella kepillä ihan peruskeppialoituksen (Siis helpoimman kulman). Nyt sitten on ollut kätevää, kun olen vienyt Jekun tuohon sen osaamaan keppikulma-aloitukseen. Jätkä osaakin jo pujotella ilman mitään käsiapua! Nyt vaan pitäisi vissiin saada paljon toistoja ja sitten mukaan myös vaikeampi keppikulmia (Vois vaikka opetella taas kahdella kepillä). On kyllä ollu agitauosta hyötyä, syksyllähän Jekulle piti näyttää joka väli. Nyt mun pitää vaan kulkea sopivaa vauhtia Jekun rinnalla (ei liian lähellä). Mulla on kyllä hieno koira!

Ostettiin pääsiäisen alusviikolla oma 7000 neliön määräala. Sinne olisi tarkoitus sitten joskus tulevaisuudessa rakentaa oma koti! Ollaan nyt käyty tontilla hieman raivaushommissa ja koirat ovat tietenkin olleet mukana. Koirat ovat ottaneet ilon irti ja juosseet hullun lailla. Kävin myös ekaa kertaa katsastamassa tulevia lenkkimaastoja, mainioita ovat! Ihan kotiovesta pääsee metsäautotielle, joka jatkuu loputtomasti. Kyllä siellä on sitten tulevaisuudessa koirilla (ja ehkä myös meillä ihmisilläkin) hyvä olla!

Piitu ja näyttelypokaalit

Piitu pihalla kierimässä (silloin kun vielä oli hankia)

Jekku reilu kuukausi sitten monen tunnin luolakeikan jälkeen nukkumassa sohvalla peiton alla. Jekku aina palelee niin paljon pesun jälkeen, että pitää peitellä urhea metsämies hyvin!

Tänään siis oli vuorossa Lappeen näyttely. Tuloksena ERI, PN1 ja ROP. Arvostelu kuului:

Hyvin viehättävä ja tasapainoinen feminiininen narttu. Hyvä nartun pää. Riitt kehittynyt runko. Hieman kookkaat korvat. Erinom. raajat ja kaunis ylälinja. Oikea-asentoinen häntä. Liikkuu hyvin miellyttävä luonne. Karva saisi olla karkeampaa ja paremmassa näyttelykunnossa.

Tälläinen päivä tänään. Ei olis kyllä uskonut, että näin hyvin ois voinu mennä. Nyt on sitten eka serti kasassa, jippii! Aika pitkä päivä oli, kun jäätiin vielä ryhmään. Eipä sieltä mitään kunniaa tullut, on vaan kuulemma vielä ihan kakara. Niinhän se on, mutta onneksi vanhenee koko ajan.

Meillä on nyt elelty aika rauhallisesti. Jekulla on tassu vaivannut yhä, onneksi nyt alkaa olla arpi jo näkymättömissä. Piitu oli vajaan viikon Kimmon luona tutustumassa maailmaan. Hyvin oli mennyt. Harmittaa, kun en ole päässyt Jekun kanssa treenaamaan tuon tassun takia.

Eilen oli Savitaipaleen ryhmis, johon suunnistettiin Piitun (9 kk ja 1 vk) kanssa. Tuloksena ERI ja PN2 ja varaserti. Arvostelu oli mainio:

"Vielä raaka versio tulevasta. Kauniisti liikkuva, mallikan narttu, jolla eritt. hyvät mittasuhteet ja ilme, eritt. hyvä ylälinja, hyvä rintakehä, sopiva luusto, erinom. karvapeite ja väri, hyvin kiinnittynyt häntä. Vielä kovin pentumainen, mutta lupaava. " Tuomari (Veli-Pekka Kumpumäki) oli vielä Kimmolle sanonut, että muuten todella hieno koira, mutta tarvii vielä aikaa. Olisihan esim. parta aika jees ;) Hienosti tyttö kyllä esiintyi ja mamma oli kovin ylpeä!

Nyt tyttö on Kimmon luona tutustumassa stadilaiselämään. Toivottavasti likka osaa käyttäytyä, ettei tarvi nolostua.

Jekulla aukesi tassu lenkillä viime viikon perjantaina. Kova lumi rikkoi anturan reunan. Noh, tassua sitten putsailin yms ja Jekkua pidin levossa. Luulin jo tassu parantuneen ja vein Jekun lenkille. Tassupa taas aukesi ja nyt ollaan taas jouduttu pitämään Jekkua levossa. Vielä tassu näyttää aika pahalta. Juuri kun päästiin agilityn pariin palaamaan, tuli tätä per**leen pakkolepoa. Kyllä ärsyttää.

Onpa taas aika vierähtänyt. Piitu on nyt saanut juoksunsa päätökseen, joten elämä palaa normaaleihin uomiinsa.

Viime viikon torstaina käytiin Jekun kanssa moikkaamassa kettua keinoluolalla. Tyhjän luolan tarkastuksen äijä teki täysin äänettömästi! Viime kerrasta on melkein kaksi vuotta aikaa ja silloin toi huus niin paljon, ettei päässyt itse riistakokeeseen. Kettua Jekku haukkui aluksi aika kaukaa, mutta pikku hiljaa kuumeni ja lopuksi haukkui hyvin ahdingon alla. Nyt vaan paljon treeniä, että saa vähän varmuutta tuohon touhuun. Ensi kerralla sitten Piitukin mukaan kettua ihmettelemään.

Viime lauantaina uurastettiin ja käytiin Kotkassa mätsärissä. Kimmo oli siellä kanssa ja esitti Piitun. Piitu sai alkukehässä sinisen, mutta paransi vaan koko ajan suoritusta, ollen lopulta BIS 1! Olin kyllä niin ylpeä meidän neitokaisesta! Piitu jaksoi tosi hienosti esiintyä pitkään ja alun epävarmuuskin kaikkosi pikkuhiljaa. Mainio tyttö ja mainio esittäjä! Harmi vaan, ettei tietenkään ollut kameraa mukana.

Tällä viikolla meillä alkoi agitreenit pyörimään uudessa hallissa. Mulla oli kyllä suoraan sanottuna motivaatio  Jekun kanssa treenaamiseen täysin kadoksissa. Jekku yllätti mut ja menikin keskiviikon yhteistreeneissä tosi hienosti. Kepit olivat parantuneet ihan huimasti viime kerrasta (josta olikin jo yli 5 kuukautta!). Eilen käytiin iteksemme hallilla treenaamassa ja meni taas tosi tosi hyvin! Mie itse olin jalat ihan solmussa alussa, mutta jospa taas pikku hiljaa keho alkaisi tottumaan tuohon touhuun. Pitäisi kyllä aloittaa kuntokuuri, tää tyttö on niin surkeassa kunnossa.

Ensi lauantaina onkin sitten Piitun näyttely, iiks!

Nyt kaikki (ainakin sinä yksi siellä) auttamaan minua. Ongelman nimi on: Kuinka saada Piitu leikkimään? Tavoitteenahan olisi saada Piitullekin opetettua ns. kahden lelun leikki. Mutta joo, minulla on jo kaikenmaailman leluja kaksin kappalein, mutta homma ei siltikään toimi. Piitun mielestä ei ole mitään järkeä hylätä jo kerran metsästetty lelu eli siis tyttö ei suostu vaihtamaan lelua! Kyllähän tuo oikein mielellään leikkii sillä yhdellä lelulla, mutta homma ei toimi sitten mitenkään kahdella lelulla. Apua?!? Mun mielestä tuo kahden lelun leikki toimii Jekun kanssa niin mainiosti, että haluaisin sen Piitullekin opettaa, mutta en saa Piitua luopumaan lelusta.

Miten siis saan Piitun hoksaamaan asian? Vai onko minun opeteltava uusi leikkimistapa? Mie niin haluaisin, että Piitun saisi toimimaan hyvin lelupalkalla...

Sattuipa eilen lenkillä hassu juttu. Oltiin kerrankin koko konkkaronkka yhdessä lenkillä. Yhtäkkiä molemmat koirat alkoivat haistella hulluna. Piitu oli vapaana ja Jekku fleksissä. Piitu tutki jälkiä edellä ja Jekku tuli takana. Luultiin, että siinä on varmaan joku jänis kulkenut. Noh,hetken kuluttua huomataan, että ihan Piitun kuonon edessä kulkee hiiri. Juuri kun tämä ehdittiin huomata, oli Piitu jo syönyt koko hiiren. Piitu toimi niin sairaan nopeasti, että ei edes keritty huomata, ehtiköhän tuo edes tappaa koko elukkaa. Jekku jäi sitten rannalle ruikuttamaan, kun kaveri sai evästä. Hirmuinen tappajakoira meillä.

Koirien toimia on kyllä aika metkaa seurata. Joka ilta ruuan jälkeen noi hurtat innostuvat leikkimään ja aika pian homma menee siihen, että Jekku nylkyttää Piitua mihin suuntaan milloinkin. Miten ihmeessä tuo äijä nyt tajuaa juoksujen perään, mutta Riinan aikana ei tajunnut?