Onpa taas aika vierähtänyt. Piitu on nyt saanut juoksunsa päätökseen, joten elämä palaa normaaleihin uomiinsa.

Viime viikon torstaina käytiin Jekun kanssa moikkaamassa kettua keinoluolalla. Tyhjän luolan tarkastuksen äijä teki täysin äänettömästi! Viime kerrasta on melkein kaksi vuotta aikaa ja silloin toi huus niin paljon, ettei päässyt itse riistakokeeseen. Kettua Jekku haukkui aluksi aika kaukaa, mutta pikku hiljaa kuumeni ja lopuksi haukkui hyvin ahdingon alla. Nyt vaan paljon treeniä, että saa vähän varmuutta tuohon touhuun. Ensi kerralla sitten Piitukin mukaan kettua ihmettelemään.

Viime lauantaina uurastettiin ja käytiin Kotkassa mätsärissä. Kimmo oli siellä kanssa ja esitti Piitun. Piitu sai alkukehässä sinisen, mutta paransi vaan koko ajan suoritusta, ollen lopulta BIS 1! Olin kyllä niin ylpeä meidän neitokaisesta! Piitu jaksoi tosi hienosti esiintyä pitkään ja alun epävarmuuskin kaikkosi pikkuhiljaa. Mainio tyttö ja mainio esittäjä! Harmi vaan, ettei tietenkään ollut kameraa mukana.

Tällä viikolla meillä alkoi agitreenit pyörimään uudessa hallissa. Mulla oli kyllä suoraan sanottuna motivaatio  Jekun kanssa treenaamiseen täysin kadoksissa. Jekku yllätti mut ja menikin keskiviikon yhteistreeneissä tosi hienosti. Kepit olivat parantuneet ihan huimasti viime kerrasta (josta olikin jo yli 5 kuukautta!). Eilen käytiin iteksemme hallilla treenaamassa ja meni taas tosi tosi hyvin! Mie itse olin jalat ihan solmussa alussa, mutta jospa taas pikku hiljaa keho alkaisi tottumaan tuohon touhuun. Pitäisi kyllä aloittaa kuntokuuri, tää tyttö on niin surkeassa kunnossa.

Ensi lauantaina onkin sitten Piitun näyttely, iiks!